Onko työntekijällä ja koululaisella velvollisuus asettaa perheenjäsenensä hengenvaaraan?

Koronavirusepidemian vuoksi asetettuja rajoituksia purettiin hiljattain suuressa mittakaavassa. Monen arki varmasti helpottuu, mutta yhä useammassa perheessä myös pohditaan, miten oman lähipiirin riskiryhmäläiset pidetään turvassa, kun yhteiskunta aukeaa.

Lääkärintodistuksella riskiryhmään kuuluva työntekijä tai oppilas voi useimmiten jäädä kotiin. Kaikki tilanteet eivät kuitenkaan ole helppoja. Joskus muiden ihmisten joukkoon menijää ei niinkään huoleta oma kuin läheisen terveys.

Kotona saattaa olla syöpäpotilas, immuunivastetta heikentävää hoitoa saava perheenjäsen tai yli 70-vuotias läheinen. Moni työntekijä odottaa tilaisuutta palata takaisin töihin, ja useimmat oppilaat odottavat koulun ovien avautumista kerrankin malttamattomina. Kaikkein rakkaimpia ei kuitenkaan haluta asettaa vaaraan.

Lainsäädäntöämme ei ole kirjoitettu tällaisia tapauksia varten. Esimerkiksi työsopimuslaissa turvataan mahdollisuus poissaoloon pakottavista perhesyistä. Säännöksen sanamuodosta kuitenkin ilmenee, ettei siinä ole ajateltu ihan tällaista tapausta. Työsopimuslain 4 luvun 7 §:n mukaan poissaolo pakottavan perhesyyn vuoksi on mahdollinen, jos työntekijän läsnäolo on välttämätöntä sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi.

Säännös ei kata sellaista tilannetta, jossa työntekijän läsnäolo kotona ei sinällään ole sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvasta syystä välttämätöntä, mutta hänen liikkumisensa kodin ulkopuolella ja sen jälkeen sinne paluu muodostavat läheiselle hengenvaaran ympärillä jylläävän tartuntataudin vuoksi. Palkatonkin poissaolo läheisen suojaamiseksi edellyttää työnantajan suopeutta.

Työturvallisuuslaki on kirjoitettu siten, että työhön liittyvien riskien arvioinnissa on otettava huomioon työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet. Työntekijän kanssa samassa taloudessa asuvien suojaamiseen ei ole kuitenkaan työturvallisuuslakia kirjoittaessa kiinnitetty huomiota, ja miksi olisikaan, sillä yleensä työnteosta ei aiheudu merkittävää vaaraa kotona oleville perheenjäsenille. Nyt vain kaikki sattuu olemaan toisin, ja tänä ihmeellisenä aikana työstä todella voi aiheutua merkittävää vaaraa työntekijän itsensä sijaan hänen perheenjäsenelleen.

Monessa perheessä on tänä keväänä oltu vaikeassa tilanteessa. On jouduttu pohtimaan, miten perheen äiti pidetään hengissä, kun puolison on mentävä työpaikalle, jossa hän tapaa päivittäin paljon ihmisiä. Nyt kun koululaiset palaavat koulun penkille ja yhteiskunta muutenkin avautuu, ovat yhä useammat tämän vaikean tilanteen edessä. Kysymyksiä tulee uusiakin. Kumpi onkaan tärkeämpää: koululaisen koulunkäynti vai perheenjäsenen terveys? Tämänhetkisen ohjeistuksen mukaan perhe, joka tekee päätöksen koululaisen kotiin jäämisestä jonkun toisen perheenjäsenen turvaamiseksi, ei ole oikeutettu saamaan kotiin jäävälle lapselle etäopetusta enää toukokuun puolenvälin jälkeen.

Riskiryhmien suojaamisesta ei oikein voi puhua, ellei suojata koko taloutta, sillä yhteisessä asunnossa yhden perheenjäsenen tauti merkitsee lähes varmaa tartuntaa kaikille muillekin. Pelkästään työnantajien hyväntahtoisuuden varaan ei saisi riskiryhmien turvaaminen jäädä. Hallitukselta toivoisikin siis nopeita toimia, joilla taataan se, että kaikkein suurimmassa vaarassa olevat pysyvät turvassa. Se, miten nämä uuden korona-arkemme vaatiman muutokset lainsäädännöllisesti toteutettaisiin, on tietysti visainen kysymys. Ainakin koululaisten ja opiskelijoiden kohdalla näkisin kuitenkin, että tarjolla on myös ratkaisuja.

Paitsi itse riskiryhmiin kuuluville myös riskiryhmään kuuluvan kanssa asuville koululaisille ja opiskelijoille tulisi nähdäkseni taata oikeus jatkaa opiskelua etäyhteyksien välityksellä. Kunnan tai oppilaitoksen sisällä järjestelyjä on varmasti mahdollista tehdä. Itse riskiryhmiin kuuluvat ja riskiryhmään kuuluvien kanssa samassa taloudessa asuvat opettajat voisivat varsin todennäköisesti opettaa turvallisuussyistä kotiin jääviä oppilaita tai opiskelijoita keskitetysti etäyhteyksien avulla. Lisäksi oikeus kotiin jäämiseen ilman pelkoa opetuksen keskeytymisetä olisi taattava oppilaalle myös muusta erityisen painavasta syystä. Maanviljelijöillä, jotka viime kädessä vastaavat siitä, että meillä on kaikilla ruokaa pöydässä, on voitava varmistaa tärkeiden maataloustöiden onnistuminen ajallaan pitämällä lapsensa tarvittaessa etäopetuksessa.

Koska tämä tilanne on nyt uusi normaalimme, tehdään siitä meille kaikille niin turvallinen ja hyvä kuin mahdollista: Ei pakoteta perheitä valitsemaan oppimisen ja terveyden välillä. Taataan yhteiskuntana se, että jokainen saa itsensä lisäksi pitää myös erityisessä vaarassa olevat rakkaansa turvassa.