Poliittinen päätöksenteko, mitä se on?

Saimme tänään kauan odotetun päätöksen koulujen lähiopetuksen jatkumisen ajankohdasta: Kaikki peruskouluiset palaavat kouluun 14.5. ja samalla puretaan kaikki varhaiskasvatusta koskevat rajoitukset.

Ihan ensimmäiseksi ilmoitan, että olen vahvuudessa mukana. Teen sen, mitä minulta odotetaan. Toivon myös, että voin tarvittaessa tulla töihin jonkun riskiryhmään kuuluvan sijaan. Uskon, että kollegani ajattelevat pääsääntöisesti samoin. Hoidetaan homma ja osallistutaan talkoisiin.

En ole täysin vakuuttunut valtioneuvoston tekemän ratkaisun erinomaisuudesta, mutta sillä mennään. Vain aika näyttää, millaiset ratkaisun seuraukset ovat. Toivon olevani epäilyksineni väärässä. Enemmän kuin valtioneuvoston päätös sinällään nikotuttavat kuitenkin sen perustelut. Tiedotustilaisuudessa puhuvien ministerien viesti tuntui olevan: Olemme kuunnelleet asiantuntijoita. Emme voineet muuta.

Perustuslain tehtävänä on luonnollisesti taata se, etteivät päättäjät pääse aivan pidäkkeettä tekemään ihmisten perusoikeuksiin kajovia ratkaisuja. Pidänkin perustuslakiin kirjattuja perusoikeuksiamme varsin pyhinä. Olen opettaja, joten tuskin lienee yllätys, että erityisen lähellä sydäntäni ovat 16 §:ään kirjatut sivistykselliset oikeudet. Mielestäni lähtökohtaisesti oikeus perusopetukseen tarkoittaa tietenkin juuri lähiopetusta.

Valmiuslain käyttöönotto- ja jatkamisasetusten antaminen on kuitenkin mitä suurimmassa määrin poliittinen päätös. Sekä lääketieteen alalla että muiden asiantuntijoiden parissa on hyvin erilaisia käsityksiä viruksen vaarallisuudesta ja sen leviämismekanismeista. Kaikki ovat yhtä mieltä vain siitä, että viruksesta tiedetään lopulta kovin vähän.

Upea hallituksemme on nyt kovassa paikassa, ja olen ollut siitä äärimmäisen ylpeä jo monta kertaa. Haluaisin olla jatkossakin. Yhdestä asiasta kuitenkin nöyrästi muistuttaisin hallitusta: Te olette poliitikkoja. Teidän tehtävänne on tehdä poliittisia päätöksiä. Nyt tehty ratkaisu koulujen avaamisesta ei ollut ainoa mahdollinen. Hyvin toisenlaisellekin ratkaisulle olisi ollut yhtä vahvat perusteet. Te päätitte – eivät viranomaiset, ei lakikirja.

Minulle on viime päivinä selitetty monta kertaa valmiuslain toimintamekanismi. Toki tiesin sen jo entuudestaan. Lukaisinhan lain ensimmäisestä sanasta viimeiseen vähän ennen kuin sen käyttöönottoasetus edes ehdittiin antaa. Uskon myös ymmärtäneeni lukemaani, sillä sen verran olen ehtinyt oikeustieteellisessä tiedekunnassa penkkiä kuluttaa. Valmiuslaki on hieno työkalu, mutta toisin kuin jotkut tahot tahtoisivat antaa ymmärtää, sieltä ei löydy valmiita ratkaisuja siihen, miten kulloinenkin kriisitilanne tulee hoitaa. Poliittiselle päätöksenteolle on runsaasti tilaa myös käyttöönottoasetuksen ja jatkamisasetuksen antamisessa, vaikka erittäin tiukan välttämättömyyskriteerin tuleekin täyttyä.

Toivotaan, että nyt annettu päätös koulujen avaamisesta lähiopetukselle on hyvä, ja toivotaan, että siihen tulevina päivinä annettavat tarkennukset selkiyttävät tilannetta esimerkiksi sen osalta, miten varhaiskasvatuksessa hoidetaan vaipan vaihto kahden metrin turvaväliä noudattaen ja kuinka kolmevuotiaat saadaan pidättäytymään nenäkaivuusta. (Ministeriä muuten vähän hymyilytti, kun hän kertoi näistä turvasuosituksista. Enpä minäkään olisi voinut vakavalla naamalla puhua turvaväleistä ja käsihygieniasta varhaiskasvatuksessa.) Pyytäisin kuitenkin, ettei enää mentäisi lain taakse piiloon väittäen, että ei me voitu muuta. Hyvät ministerit, kyllä te olisitte voineet ja vieläpä aivan perustellusti. Nyt tehtiin kuitenkin poliittinen päätös ja sitä on syytä kutsua sillä nimellä.

Mielipiteitä vai asiantuntijalausuntoja

Opetusministerimme on todennut Twitterissä, että ”tämä [päätös koulujen avaamisesta] ei ole mielipidekysymys, vaan kyse perusoikeuksien punninnasta”. Li Andersson on tietenkin tässä aivan oikeassa. Ei ole kyse huutokilpailusta, eivätkä pelkät perustelemattomat mielipiteet voi olla ratkaisun perustana. Anderssonin lausunto on kuitenkin lähtenyt kiertämään, ja monen mielestä se näyttää tarkoittavan sitä, että varsinkin opetusalan asiantuntijoiden olisi syytä pitää mölyt mahassaan ja antaa oikeiden asiantuntijoiden hoitaa homma rauhassa.
 

Laki on kuitenkin vain abstrakti kehikko. Sen arvioiminen, täyttyvätkö laissa säädetyt edellytykset jossakin tapauksessa, on perustuttava asiantunteviin arvioihin reaalimaailman olosuhteista. Kyseessä on tässäkin tapauksessa punnintaratkaisu ja vieläpä haastava sellainen. Jossakin muodossa rajoitukset jatkuvat joka tapauksessa edelleen, ja aivan kaikki tahot ovat yhtä mieltä siitä, etteivät riskit ole kokonaan kadonneet.

Hyvin tiukan välttämättömyyskriteerin on täytyttävä poikkeustoimenpiteiden jatkamiseksi aivan yhtä lailla kouluja kuin yritystoimintaa koskevien rajoitusten kohdalla. Kun rajoituksia lähdetään asteittaan purkamaan, arvioidaan väistämättä myös yksittäisen rajoitustoimen purkamisella saavutettavaa hyötyä suhteessa riskeihin. Kyseessä on tai ainakin pitäisi olla aito oikeudellinen punninta parhaiden asiantuntijoiden antamien arvioiden perusteella.

Lääkärit sekä viruksiin ja tautien leviämiseen erikoistuneet tutkijat ovat asiantuntijoita viruksen vaarallisuuden ja sen leviämistapojen arvioimisessa. Heidän näkemyksensä siitä, miten virus todennäköisesti leviää ja kuinka vaarallinen se on, ovat perusteltuja asiantuntijalausuntoja, eivät tasa-arvoisia "mielipiteitä" Matti Meikäläisen aihetta koskevan mielipiteen kanssa.

Kun taas arvioidaan koulujen avaamisen tosiasiallisia hyötyjä ja sitä, millä edellytyksin turvallinen koulunkäynti pystytään reaalimaailman kouluympäristössä takaamaan, kovimpia asiantuntijoita ovat opettajat. Kun opettaja kertoo, mitä riskejä koulun avaamiseen tai lapsimäärän lisääntymiseen päiväkodissa sisältyy, millaisia hyötyjä koulujen nopealla avaamisella on mahdollista saavuttaa tai millä ehdoin koulunkäynti tai varhaiskasvatukseen osallistuminen on mahdollista järjestää turvallisesti, ei ole kyse pelkästään mielipiteestä, vaan asiantuntijan perustellusta näkemyksestä. 

Eri mieltä toki sopii olla, mutta on hyvin kyseenalaista väittää, että opettajan lausunto omaa ydinosaamisaluettaan koskevasta asiasta on pelkkä mielipide, vaikka lääkärin vastaavaa lausuntoa omasta alastaan pidetään yhtä aikaa lähes poikkeuksetta relevanttina asiantuntijalausuntona, olipa lääkärikunta keskenään kuinka erimielinen hyvänsä käsillä olevasta asiasta. 

Koulujen avaamisesta on varmasti mielipide lähes jokaisella. ”Koulut on avattava heti” on mielipide. ”Koulut on avattava vasta elokuussa” on mielipide. Nämä ovat mielipiteitä siitä riippumatta, onko sanoja opettaja, lääkäri, toimittaja vai poliitikko. Opettajan perusteltu kertomus siitä, mitä riskejä koulujen nopeaan avaamiseen liittyy ja millaisia hyötyjä sillä olisi mahdollista saavuttaa, ei kuitenkaan ole Matti Meikäläisen vastaavien pohdintojen kanssa tasa-arvoinen mielipide, vaan ihan aito asiantuntijalausunto.

Oikeustiede on tulkintatiede, eikä oikeudellinen punninta tapahdu tyhjiössä. Monesti tämä kuitenkin unohtuu, kun omaa (kenties perusteltuakin) näkemystä olisi mukava kutsua faktaksi ja kaverin eriävää (mutta aivan yhtä perusteltua) näkemystä mielipiteeksi.

Ja kun mielipiteistä on ollut puhetta, niin tarjoilenpa vielä yhden sellaisen – omani – tähän loppuun: Koulut pitää ehdottomasti avata lähiopetukselle.

Ja vielä aivan viimeiseksi ällistyttävän yllättävä tieto, joka saanee päättäjät ja toimittajat ympäri Suomen putoamaan penkeiltään: Edellä esitettyä mieltä koulujen avaamisesta on 100 % Suomen opettajista ilman ensimmäistäkään poikkeusta. Olemme yksinkertaisesti vain sitä mieltä, että se on tehtävä vastuullisesti, oikea-aikaisesti ja myös meidän asiantuntemustamme kuunnellen.